maanantai 23. kesäkuuta 2008

Hikinauhat

Ihmiset täällä ovat sen verran rauhallisia ja asiallisia meidän kanssa asioidessa, ettei aina tiedosta muita läsnäolomme syitä kuin auringonoton. Mutta pieniä muistutksia tulee jatkuvasti. Lähdin huoltojoukkueen kyydillä "supailemaan" Film Cityyn, tällä kertaa hattu mukana. Huoltojoukkuen johtajalla oli mukana kaksi meidän raksamiestä, paikallisia työntekijöitä läheisistä serbikylistä. Meidän tarkoitus oli jättää ne Pristiinan keskustaan kirjamaan ylös paikallishankintahintoja, sillä aikaa kun me syötäisiin burgerkingissä brand new indiana jones double whopperia, mutta ei. Aikuisia, yhteispituudelta lähemmäs neljämetriä pitkiä, yhteispainolta yli parisatakiloisia kavereita alkoi pelottaa shoppaila albaanialueella, eikä varmasti syyttä.

Paikallinen poliisi, "kepsi" näin tuttujen kesken, on viime aikoina ahdistellut serbien ambulansseja. Pohjoispuolelle Serbian puolelta tulevia ambulansseja ei olla oikein meinattu päästää ilman veroa paikalle. Ampumavälikohtauksessa haavoittunutta kuljettanut ambulanssi pysäytettiin kahdesti ja tarkastettiin sisälle. No se kaveri sitten kuoli matkalla. Tämä on nyt taas kerran mun mielipide, ehkä jopa PV:n mielipide kun ne ovat kansainvälisiin sopimuksiin sitoutuneet: Punainen risti on sellainen symboli, jota kantavia kuuluu kunnioittaa ja jättää rauhaan. Kusivat meidän muroihin. Sääli siinänsä, mulle oli alkanut muodustua positiivinen kuva kepsistä. Eilen kun olin pykälässä, kepsin partio tuli kahdesti portille pyytämään alkometriä lainaksi pidätetty henkilö mukanaan. Omia alkometrejä heillä ei ilmeisesti ole, mut ainakin jotain rattijuopoille, toinen puhalsi operatiivisen kunnon rajan ylittävän 0,0013% Ja muutenkin liikennepoliisi näyttää toimivalta. The jury is still out on them.

Täällä on nyt lämmin, tukahduttavan kuuma. Jos ette ole ihan varmoja missä Kosovo on, niin katsokaa tämän päivän Euroopan sääkarttaa ja etsikää suurin numero, löydätte paikan numerosta pari senttiä vasempaan yläviistoon. Kesän tulo on tuonut erään kesälajin takaisin rauhanpakottajien keskuteen. "Villivirta" on vesilaji, jossa kaikki 5mx2m altaassa olevat juoksevat jonossa samaan suuntaan altaan reunoja pitkin noin minuutin, kunnes altaaseen syntyy jokivirtaa muistuttava ilmiö jonka pauloissa voi pyöriä kymmenisen sekunttia. Ehkä hauskinta ja tyhmintä toimintaa mitä olen vähään aikaan nähnyt.

Muutenkin kesä on tuonut sotilaiden tukahdetun lapsekkuuden esille. Aamukuudelta partiossa parkeerasimme pannumme viljasilon viereen ja kiipesimme ylimpään kerrokseen "tarkkailemaan tilanetta". Korkeissa paikoissa on maaginen ominaisuus saada ihmiset pudottamaan jotain. Ryhmänjohtaja sylkäisi alas, muttei ollut tyytyväinen kun tuulenpuuska paiskasi klöntin seinää vasten. Uusi yritys kovemalla voimalla. "Ui vittu, se meni pannun luukusta sisään!". Paikalla oli heti toinen yrittämässä omaa tarkkuutta, ja tarkka hänkin oli. Toisesta luukusta sisään. Miten niin lapset ei oo söpöjä murrosiän jälkeen?

Ei kommentteja: