Yöllä en oikein saanut nukuttua. Pelkäsin etten heräisi herätyskelloon. Ei niin ole koskaan käynyt kuin kerran. Vanhassa Samsungissani "äänetön" tarkoitti myös äänetöntä herätystä. Mutta kuitenkin, tarkistin vainoharhaisesti ajan vartin välein. Mielummin niinpäin, kuin stressi minkä koin viimeksi.
Varusmiesaikana kasarmille palaaminen oli hyvin masentavaa. Tänne palaa siinänsä mielellään, mutta oli ikävä lähteä pois Suomesta. Asioita jäi tekemättä. Lento sujui niinkuin aina, paitsi etten ottanut viiniä. Puolustusvoimien linjaus on että lennolla saa juoda kaksi alkoholiannosta. Jos juo vain yhden, alkaa vain ärsyttää. Jos juo kaksi, perillä on jo laskuhumala. Finnairilla on ilmeisesti jokaiselle päivälle aina tietty ruoka. Koska lennämme aina keskiviikkoisin, voimme olla varmoja että saamme joko ruishampurilaisen tai pasta bolognesea.
Viikon aikana täällä ei ole tapahtunut ilmeisesti mitään tärkeää. Valmiutta kohotettiin serbien vivodan-juhlan vuoksi. Viitisen tuhatta serbia, muutama tärkeä patriarkka ja Serbian korkea-arvoisia poliittikkoja saapuivat muistelemaan Kosovo Poljen taistelua. Taistelu käytiin 28. kesäkuuta 1389 ottomaanien ja serbien välillä. Serbit olivat aikaisemmin taistelleet menestyksekkäästi, mutta Kosovo Poljessa ottomaanien melkein tuplasti isompi armeija vei voiton. Molemmat puolet kärsivät isoja tappioita ja ottomaanien sulttaani Bayezid I sai surmansa. Serbien armeijan suuret tappiot johtivat maan alistumiseen vassallivaltioksi.
Kosovo Poljen taistelu on iso osa serbien identitteettiä. Heidän näkemyksensä mukaan, he olivat läntisen kristinuskoisen maailman rajanvartioita, jotka taistelussa aiheuttamillaan tappioilla hidastivat ottomaanien valtakunnan laajentumisen kymmeniksi vuosiksi. Näkemys on kyseenalainen, koska uskollisena vassallivaltiona serbit taistelivat ottomaanien rinnalla Nicopolisin taistelussa 1396, jossa ristiretkeläiset yrittivät turhaan lyödä turkkilaiset takaisin Aasiaan. Elämä ottamaanien valtakunnassa aina 1877 saakka oli epämielyttävää, joten Kosovo Polje kelpasi mainiosti nousevan nationalismin legendaksi. Koljonvirran taistelu ja Sven Tuuva, anyone?
Näistä syistä Kosovo Polje on tärkeä serbeille ja sitä kautta myös Kosovon kuuluminen Serbiaan. Voi helposti nähdä miksi johtoporras oli huolestunut Vivodanin vietosta. Mutta mitään ei tapahtunut. Serbit juhlivat rauhallisesti ja albaanit pysyivät poissa. Palopuheiden ohella päivän suurin agressio tapahtui kun muutama mustaan pukeutunut serbimies kertoi ruotsalaisille, etteivät he pidä niistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti