Tapaus Kudrin

Joulun aattona pidettiin Moskovassa ja ympäri Venäjää uudet mielenosoitukset poliittista järjestelmää vastaan. En ala tässä käymään tapahtumia läpi, sillä Mihail Kurvinen on blogissaan kertonut jo kaiken olellisen. Keskityn sen sijaan yhteen tapahtumaketjun sivujuoneen, nimittäin Alexei Kudrinin rooliin tässä tapahtumaketjussa.

Tämän vuoden syyskuun loppupuolella presidentti Medvedev ilmoitti suunnitelmastaan kasvattaa huomattavasti Venäjän sotilasmenoja. Sillä hetkellä Yhdysvalloissa ollut valtiovarainministeri Kudrin oli näistä suunitelmista ilmeisen tietämätön ja kommentoi niitä kriittiseen sävyyn medialle. Medvedev ei tälläistä sooloilua arvostanut ja vaatii Kudrinia eroamaan, niinkuin tämä tekikin, ja päätti näin yli yksitoista vuotta kestäneen pestinsä valtiovarainministerinä. Myöhemmin syksyllä Kudrin kertoi haastattelussa ettei hän ole Putinin "edinomyshlenik" - eli vapaasti suomenettuna poliittisista asioista samalla tavalla ajatteleva henkilö. Putin kommentoi Kudrinia henkilönä ja tämän erottamista kyselytunnissaan toteamalla, että Kudrin on hänen ystävänsä ja että he keskustelevat usein. Myöhemmin Kudrin kiisti heidän olevan ystäviä tai keskustelevan kovin usein yhtään mistään. Tälläisestä "kavereiden" julkisesta välienselvittelystä olemme aikaisemmin päässeet nauttimaan kun Paris Hilton riitantui Nicole Richien kanssa.

Vedemosti-lehden tietojen mukaan Kudrin oli kuitenkin käynyt päivää ennen Putinin juttuisilla. Itse Moskovan joulunaaton mielenosoituksessa hän sanoi olevansa rehellisten vaalien puolesta, vaatii keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan eroa, ehdotti opposition ja valtaapitävien vuoropuhelua sekä itseään tämän vuoropuhelun välittäjäksi. Kudrinin puhuessa lavalta, edessä oleva väkijoukko yltyi vihellyskonserttiin ja "mene pois"-huutoihin. Ei ehkä kovin kohteliasta, mutta kun vaalit maassa on mitä on, politiikka muuttuu nopeasti huutokilpailuksi. Paikallaolevien reaktioista huolimatta näyttää siltä, että oppositiojohtajat tarttuivat tarjoukseen ja nämä keskustelut on nyt suunniteltu pidettäväksi 26.1.2012

Miksi Kudrinille sitten vihelettiin? Jokaisella ryhmällä oli oma ominainen syy viheltää Kudrinille, sillä valtiovarainministereille ominaiseen tapaan hän keräsi vastustajia kaikista ryhmistä, mukaanlukien valtapuolue Yhtenäisestä Venäjästä. Analyysin kannalta Kudrin on Venäjän politiikan mielyttävin hahmo, koska toisin kuin kaikkiin muihin valtakoneiston henkilöhahmoihin, häneen voi lyödä tietyn ideologian leiman, jonka avulla hänen toimintansa on ollut ennustettavaa ja loogista jopa länsimaalaisista lähtökohdista. Lisäksi Kudriniin liittyvä kritiikki on raikas tuulahdus venäläisessä politiikassa, koska se perustuu pitkälti konkreettiseen politiikkaan, eikä väitettyyn korruptioon tai johonkin ryhmittymän kuulumiseen.

Kudrin on makroekonomisti ja monetaristi. Hän kiinnittää huomionsa talouden suuriin linjoihin: inflaatioon, vaihtotaseseen ja valuuttakursseihin. Häntä on luonnehdittu myös patriootiksi, joka nähdessään Venäjän 1998 taloudellisen kriisiin liittyvän kärsimyksen ja kotimaansa alennustilan päätti tehdä kaikkensa jottei vastaava enää toistuisi. Valitettavasti hän kotimaansa on taloudeltaan erittäin vaikea paikka harjoittaa monetarista eli rahan tarjontaa säätelevää politiikka, koska sitä uhkaa jatkuvasti ns. Hollanin tauti ja muut raaka-ainetuotantoon erikoistumisen ongelmat.

Venäjä tuottaa käytännössä kahta asiaa joista muu maailma on valmis maksamaan, öljyä ja kaasua. Koska tällä sektorilla liikkuvat isoimmat rahat, pätevin ihmispääoma virtaa sinne huonontaen samalla muiden sektoreiden tilanetta (vertaa Nokia Suomessa 2000-luvun alussa). Öljyn ja kaasun tuotanto de facto kansallistettiin Putinin kauden alussa. Kuten muissakin vastaavalla tavalla toimineissa maissa tämä johti siihen, että valtion taloudellisten resurssien päälähde eivät enää olleet sen kansalaiset vain valtion omistamat yhtiöt. Kansalaisia ei siis tarvinnut enää auttaa tuottamaan enemmän, riitti kun valtio osti osalla tuloistaan heidän kannatuksensa ja loput sai laittaa omaan taskuunsa. Raaka-aineiden hinnan nousu toi Venäjälle valtavat valuuttavirrat joiden käytölle oli kolme mahdollisuutta: Valtion "kulutuksen" lisääminen (palkat, eläkkeet, tulonsiirrot), investointien rahoittaminen tai "pankkitalletus". Monetarismin ja sitä kautta Kudrinin näkemyksen mukaan rahan käyttäminen tulonsiirtoihin tai investointeihin eli kotimaiseen kulutukseen olisi vain kiihdyttänyt inflaatiota tehden tyhjäksi käytettyjen rahojen hyödyt. Niinpä hän loi rahaston, johon kerättiin valtion valuuttatulot ja vuoden 2008 alussa Venäjällä olikin maailman kolmanneksi suurimmat valuuttavarannot.

Venäjä tuottaa vain kaasua ja öljyä kaikki sen kulutustavarat, sekä lähes puolet elintarvikkeista ovat tuontia. Näin ollen tulonsiirtojen lisääminen käytännössä palauttaa öljytulot ulkomaille. Toisaalta venäläiset ovat köyhiä. Asuntojen, eläkkeiden, koulutuksen tai terveyshuollon taso on surkea verrattuna länsimaihin. Vasemmiston mielestä huomattavasti suurempi osuus rahoista olisi pitänyt jakaa tulonsiirtoina. Tätä mieltä vasemmisto on kaikkialla, ei tarvitse kuin muistella Suomen 2007 eduskuntavaalien alla käytyä ns. jakovara-keskustelua. Ja koska Kudrin taisteli hallituksessa tiukasti tulonsiirtoja vastaan, vasemmisto vihelsi hänelle jouluaaton mielenosoituksessa.

Venäjän nykyisen presidentti-pääministeri-duon omien sanojen mukaan kolmasosa valtion budjetista ei päädy alkuperäiseen tarkoitukseen korruption takia. Maan infrastruktuuri on rapakunnossa, liikenneministeriön mukaan pelkästään teiden huono kunto aiheuttaa maalle vuosittain 1,5% BKT:n verran tappioita. Investoinnit infrastruktuuriin eivät välttämättä kasvata inflaatiota jos halvemmat liikenneyhteydet pienentävät kulutustavaroiden hinnannousupainetta. Vuonna 1999 yksi kilometri valtion rakennuttamaa moottoritietä maksoi noin miljoona dollaria. Vuonna 2009 kilometri kustansi jo 6,3 miljoona dollaria (molemmat luvut 2008 dollareissa). Vastaavat luvut Kiinassa ja Brasiliassa ovat 3 ja 3,6. Kun kaikkien investointien hintaan tulee vähintään 30% korruptiolisää niiden oletettu kannattavuus laskee huomattavasti. Niinpä Kudrin vastusti myös massiivisia investointeja, ja tästä syystä mielenosoituksen kansallismieliset vihelsivät hänelle. Jos paikalla olisi ollut Yhtenäisen Venäjän edustajia, hekin olisivat viheltäneet tästä syystä. Puoluetta on luonnehdittu byrokratian omaksi, ja Kudrinin tiukka finanssipolitiikka vähensi mahdollisuuksia, jotka tekevät virkamiehistä varkaita kerta toisensa perään. Myös Medvedev voidaan katsoa tämän politiikan vastustajaksi, sillä hänen rakkain lapsensa, modernisaatio, tarkoitti juuri valtion massiivista puuttumista talouteen uusien alojen luomiseksi täydentämään raaka-aineiden vientiä.


Kudrin siis rahastoi öljytulot kasvamaan korkoa ja odottamaan pahaa päivää. Huomattava osa rahoista meni Yhdysvaltojen velkakirjoihin ja tämä oli syy viheltää vainoharhaan taipuvaisille nationalisteille: Eihän ole kovin johdonmukaista rahoittaa tahoa, joka puolestaan rahoittaa kaikkea pahaa Venäjän pään menoksi. Paha päivä koitti sitten vuonna 2008. Valtion alijäämä oli seuraavana vuonna n. 7% BKT:stä ja eläkerahastojen alijäämä 3,5% BKT:stä. Näiden lisäksi huomattava osa rahastosta käytettiin ruplan kurssin puolustamiseen. Kurssin annettiin laskea noin prosentin verran joka viikko, ja tämä säännöllisyys rikastutti monet valuuttakursseilla pelaavat sijoittajat. Tämän operaation tausta oli puhtaasti sisäpoliittinen, sillä ruplan nopea kurssinlasku olisi palauttanut mieleen 90-luvun kriisit ja saanut takuuvarmasti ihmiset panikoimaan. Valuuttarahasto pelasti kuitenkin Venäjän uudelta syvältä kriisiltä.


Viimeinen, kaikelle oppositiolle yhteinen syy viheltää Kudrinille on myös se vähiten rationaalinen. Kudrin on ollut yksitoista vuotta Putinin alainen, tämän "Pietari-liigan" jäsen ja osaltaan symbooli koko tälle aikakaudelle. Tällekkin diskurssille löytyy vastine länsimaalaisesta historiasta: Milton Friedmania on syytetty pahimillaan diktatuurin kannattajaksi ja fasistiksi, koska hän toimii Chilen diktaattorin Pinochetin neuvonantajana talousasioissa. Minun on vaikeaa ymmärtää tätä argumenttia. Olisiko Pekka Haavisto kansanmurhan kannattaja jos hän neuvoisi Sudanin hallintoa ympäristöasioissa? Ryhtyisi Sudanin ympäristöministeriksi? 


Näkemykseni mukaan Kudrin on aidosti taistellut 2000-luvun hallituksissa tiukan finanssikurin puolesta. Hän oli eräänlainen laimea versio marsalkka Zhukovista Toisessa Maailmansodassa, joka oli ainoa, joka pystyi olemaan eri mieltä Stalinin kanssa. Kudrinin talousnäkemykset ovat lähellä omiani ja siksi mielestäni on valitettavaa, että hän hävisi niin monta taistelua: 90-luvun alussa Jeltsin unelmoi öljynhinnasta yli 20 dollaria tynnyriltä. Venäjän nykyinen budjetti on tasapainossa vasta kun öljytynnyri maksaa 110-120 dollaria barrelilta. Putin ja Medvedev ovat saaneet ajettua menonlisäyksiä ja äänien ostamisia yhä uudestaan ja uudestaan, ja inflaatio on pysynyt kaksinumeroisena lähes koko 2000-luvun ajan. Ehkä tämän takia Kudrin antoi potkuihinsa johtaneet lausuntonsa syksyllä, ehkä tämän takia hän näytti melkein iloiselta Medvedevin puhuttelessa häntä julkisesti ennen eroanomusta. Ehkä hän tajusi ettei valtaapitävillä tulee enää kauaa olemaan varaa ostaa kansalaisilta kannatuksensa nykyisellä politiikalla. En usko, että hänen osallistuminen opposition mielenosoituksiin ole taas yksi kyyninen "Kremlin-projekti". 


Toisaalta en myöskään näe onnistumisen mahdollisuuksia Kudrinin välittämissä opposition ja vallan keskusteluissa. Mutta tämä ei johdu siitä, että näkisin Kudrinin epäpätevänä tehtävään. En vaan usko nykyhallinnon kykenevän muuttumaan.

Avointen ovien päivä.

 Viime joulukuussa kolme valokuva-bloggaria, jotka ovat kiinostuneita teollisuusalueiden ja rappeutuvien rakennusten estetiikasta, löysivät itselleen uuden kohteen: NPO Energomashin tutkimuskompleksi Moskovan laitamilla. Kyseinen yritys valmistaa rakettimoottoreita avaruusohjelmalle ja aseteollisuudelle. Bloggarit kävivät paikan päällä useita kertoja, ottivat kuvia ja tutkivat aluetta. Kukaan ei kertakaan pysäyttänyt heitä, eivätkä he kohdanneet yhtään lukittua ovea. He julkaisivat kuvansa ja kertomuksensa netissä ja muutaman päivän viiveellä tiedotusvälineet heräsivät. Poliisi kuulusteli bloggarit ja he saivat edesottamuksestaan noin kuuden euron sakot.

 Venäjällä, tai sen edeltäjällä Neuvostoliitolla, on kaksi kiistatonta voittoa viimeisen vuosisadan aikana: Toinen Maailmansota ja avaruuskisa. Nyt monet muut maat ovat ottaneet Venäjän etumatkaa kiinni ja sen oma avaruusohjelma vaikuttaa olevan suurissa vaikeuksissa. Viimeksi Joulun alla Venäjän tietoliikennesateliittin lähettäminen radalle epäonnistui. Tämä on tarkoittaa, että vuoden aikana Venäjällä on ollut kahdeksan täysin epäonnistunutta yritystä lähettää jotain avaruuteen tämän vuoden aikana. Laskin äkkiä tästä lähteestä tämän takoittavan noin kahdenkymmenseitsemän prosentin epäonnistumisprosenttia. Syynä tähän eivät kuitenkaan ole olleet Energomashin valmistamat moottorit, jotka ovat joidenkin mielestä maailman parhaita ja muiden mielestä vähintään kilpailukykyisiä. Tästä syystä tehtaalle tunkeutuminen on Venäjälle noloa.

 Länsimaille tämän uutisen pitäisi olla yksinkertaisesti pelottava. Tiedättehän kuinka mediassa uutisoidaan aina Pohjois-Korean, Iranin ja Pakistanin ohjuskokeet? Räjähtävän kärjen tekeminen on helppoa, mutta kärjen perille vievän ohjuksen tekeminen on kirjaimellisesti rakettitiedettä. Jokainen kehitysaskel edellämainittujen maiden ohjuskehityksessä tarkoittaa sitä, että ohjuksen kantama kasvaa, jolloin nämä maat tai terroristit, jotka saavat ohjukset haltuunsa, voivat iskeä useampaan länsimaalaiseen kaupunkiin ja sotilaskohteseen. Energomash valmistaa SS-18 mannertenvälisiä ohjuksia, jonka eri variaatioiden kantama on 10200-16000 kilometriä. Iranin kohdalla tämä kantama riittäisi helposti koko Eurooppaan.

Venäjän herrasmiesliiga.

 Presidentti Medvedev piti eilen viimeisen linjapuheensa. Yleisin tulkinta puheesta oli, että se yritti lepyttää protestimielialaa, mutta harva kommenttaattori uskoi luvattujen poliittisten uudistusten toteutuvan. En usko siihen itsekkään. Minä, kuten moni muukin länsimaista demokratiaa Venäjälle toivova, asetti varovaisia toiveita Medvedevin kaudelle. Hänen retoriikkansa oli raikas tuulahdus verrattuna Putinin omahyväiseen uhitteluun. Aika kului ja tekojen sijaan saimme vain lisää kaunista puhetta uudistuksista ja modernisaatiosta.

 Suomalaisessa julkisessa keskustelussa puhutaan usein siitä, mitä venäläiset oikeasti tahtovat. Esiin vedetään aina kyselytulokset, jotka kertovat meille, että huomattavasti useampi venäläinen toivoo vahvaa johtajaa kuin demokratiaa. En ymmärrä miksi nämä kaksi asiaa nähdään toistensa vastakohtina. Oletetaan hetkeksi että Medvedev tosiaan tarkoitti mitä hän sanoi. Oli selvää ettei maa ollut menossa siihen suuntaan mihin hän toivoi ja tämä kehitys huipentui joulukuun vaaleihin. Vahva johtaja olisi voinut erottaa pääministerin ja keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan, hajoittaa uuden parlamentin. Jos maa tosiaan hänen mielestään tarvitsee poliittisen järjestelmän muutosta, vahva johtaja olisi yrittänyt pysyä vallassa ja toteuttaa nämä uudistukset. Sen sijaan Medvedev käyttäytyi kuin herrasmies: Hän toteutti lupauksensa Putinille, pysyi loppuun asti lojaalina ja täytti hänelle asetetun tehtävän.

 Nyt, reaktiona protestimielialalle, valtatandemi lupaa meille poliittisia uudistuksia. Ei nyt, eikä heti, mutta joskus. Näihin sanoihin on sisäänrakenettu tietynlainen ehto: Nykyisessä järjestelmässä valittu parlamentti ja kohta valittava presidentti pysyvät vallassa, huolimatta siitä kuinka epälegitiimeina pidätte tapaa jolla heidät valittiin. Seuraava retorinen kysymykseni on ehkä idealistinen tai sitten vain banaali: Millä oikeudella vallassaolevat panttaavat kansalaisille perustuslaissa taattua oikeutta valita hallitsijansa?

 Kuten huomaatte, näkemykseni Venäjän valtaduosta on kovin kyyninen. Kyynisyys onkin venäläisen poliittisen keskustelun ydin. Suomessa poliittisten puolueiden välillä vallitsee laaja konsessus hyvinvointivaltiosta ja demokratiasta. Arvot ja keinot vaihtelevat, mutta hyvin harvoin puolueet poliittisen kentän vastakkaisilta laidoilta epäilevät toistensa motiiveja toimia suomalaisten parhaaksi. Venäjällä vallassaoleva puolue sanoo opposition olevan lännen kätyreitä, jotka haluavat päästää ryöstämään Venäjää valtaan päästyään. Oppositio on sitä mieltä, että vallassaoleva puolue on loinen, joka riistää kansalaisia korruption avulla. Jokainen on poliittinen ryhmä on sitä mieltä, että ainoastaan heillä on vilpitön motiivi. Näistä lähtökohdista Venäjällä on hyvin vaikeaa käydä poliittista keskustelua konkreettisista päätöksistä.

 Mutta palatkaamme vielä Medvedevin linjapuheseen. Hän jatkoi Putinin linjalla, jossa mielenosoittajia kuvaillaan "ääriaineisten" ja lännen pelinappuloiksi. Toisaalta, puheen eri kohdassa, hän totesi, että mielenosoittajia on kuultava. Mielestäni tässä on räikeä ristiriita. Minkä takia valtion johdon olisi kuuneltava ääriaineksia tai vieraan vallan agentteja?

 Putinin ja Medvedevin viimeaikaiset puheet ovat olleet täynnä linjauksia: uusien puolueiden on annettava rekisteröityä, aikavyöhykeuudistus on kumottava, kuvernöörivaalit on palautettava, valtakunnallisesta ykköskanavasta on tehtävä valtiollinen. Putin lakkautti kuvernöörivaalit ja sanoi ettei niitä tulla näkemään Venäjällä ainakaan sataan vuoteen. Vuoden 1999 duuman vaaleissa oli ehdolla 26 puoluetta. Ykköskanava oli valtiollinen ennen vuotta 2002. Pitäisikö venäläisten antaa Putinin ja hänen lähipiirin antaa jatkaa virheistään oppimista vai olisiko jo aika kokeilla jotain muuta?

Korruptio tappaa.

 

Venäjällä eilen uponnut porauslautta on vienyt mukanaan toistakymmentä ihmishenkeä. Helsingin Sanomat kertoi: "viranomaiset epäilevät turvallisuusmääräysten rikkomista". Itse onnettomuudesta on vielä liian aikaista sanoa mitään, enkä ole millään tavalla siihen pätevä. Haluasin kuitenkin tarttua tuohon hesarin lauseseen. Kun sen kirjoittaa auki ja palauttaa kaiken sen sisällön mikä käännöksessä on menetetty, saamme läpileikkauksen Venäjän nykyisen hallintosysteemin vioista.

 Aina kun Venäjällä tapahtuu useita kuolonuhreja vaativa onnettomuus heti ensimmäisten uutisten yhteydessä viestintävälineet kertovat, että paikalliset tai valtakunnalliset syyttäjät ovat aloittaneet rikostutkinnan, useinmiten muita viranomaisia vastaan. Suomessa asioita tutkii poliisi tai joskus onnettomuustutkintalautakunnat ja syyttäjät päättävät sitten tutkinnan perusteella ketä syytetään ja mistä. Tapaukset, joissa kuolonuhreista ovat syytettynä virkamiehet tai yrittäjät ovat kovin harvinaisia. Venäjällä taas oletusarvo on, että joku viranomainen tai yrittäjä on syyllinen lain rikkomiseen.

 Otetaan esimerkeiksi kaksi viimeaikaista onnettomuutta: Bulgaria-laivan uppoaminen Volgajoella ja yökerhopalo Permissä. Molemmissa tapauksissa suuri kuolonuhrien määrä johtui turvallisuusmääräysten laiminlyönneistä. Ongelma ei ole lainsäädännön puutteissa, ne ovat monissa tapauksissa huomattavasti tiukemmat kuin vaikkapa Euroopassa. Ongelma on siinä, että viranomaiset käyttävät lainsäädäntöä ensisijaisesti lahjusten saamiseen. Tarkastuksia tehdään usein, kerätään rahat ja annetaan puhtaat paperit. Silloin tällöin tapahtuu onnettomuus ja ihmisiä kuolee. Lehdistö tutkii asiaa ja lainsäädäntörikokset ovat ilmeisiä. Tutkitaan viranomaisten papereita ja huomataan, että tarkastukset on tehty, mutta näitä ilmeisiä puutteita ei olla huomattu. Asianomaisesta yrittäjästä ja viranomaisesta tulee julkisuudessa syntipukkeja, järjestelmän mätiä omenoita.

 Koko järjestelmä on kuitenkin mätä.Viranomaisten määrä on Venäjällä kaksinkertaistunut 1990-luvun alusta kahteen miljoonan. Joka vuosi maan listasijoitus korruptiovertailussa on laskenut. Valtio on kyselyissä todettu nuorten ykkösvaihtoehdoksi tehdä uraa. Jokainen haluaa palan kakkua. Oikeuslaitos, syyttäjät, poliisi, tulli ja lupaviranomaiset, kaikki toimivat omassa verkostossaan ja jakavat voitot. Ja koska kaikki mukana olevat hyötyvät järjestelmästä, he myös pyrkivät säilyttämään sen.

 Ikävien tapausten sattuessa valtapuolueen kansanedustajat ehdottovat uusia lakeja. Valtion johtokaksikko vannoo korruption vastaisen taistelun jatkuvan. Tätä olemme nyt seuranneet sivusta viimeiset kaksitoista vuotta ja alkaa olla selvä, että joko hallinto ei oikeasti yritä kitkeä korruptiota tai he ovat täysin epäpäteviä ongelman hoitoon. Kummassakaan tapauksessa heidän ei pitäisi enää olla vallassa.

"Keskustelut Putinin kanssa. The Jatko-osa"

Tänään "Rossija"-tv-kanava näytti neljätuntisen shown, jossa Putin vastasi suorassa lähetyksessä kansan syvien rivien kysymyksiin, joista osa tuli netin ja osa suorien puheluiden kautta. Putin aloitti tämän käytännön jo ollessaan presidentti, ja ikäänkuin korostaakseen Venäläisen politiikan keskittymisetä henkilöihin instituutioiden sijaan, tämä haastattelutuokio seurasi Putinia pääministeritehtävään. Häneltä kysytään ohjelmassa yllättävän tiukkoja kysymyksiä, muttei tietenkään mitään raskauttavaa, kuten uteluita henkilökohtaisesta omaisuudesta. Ja Putin saa aina viimeisen sanan, kysymystä seuraa aina hänen vastaus ja asia on loppuunkäsitelty. Kelpaisi varmasti Suomenkin pääministerille viiden tunnin hypetetty show YLE:n kakkosella.

 Käännän (vapaa ja tiivistävä suomennos) teille tässä pari näytettä Putinin verbaaliakrobatiikasta, ja koska olen pikkusieluinen narsisti, sisällytän myös oman kommenttiraidan.


Kysymsys internetistä: "Opposition on pitänyt vaaleja epärehellisinä, mitä mieltä te olette?"

Putin: "Oppositioon jäävät ovat aina tyytymättömiä tuloksiin... Mitä tulee rehellisyyteen tai epärehellisyyteen, oppositio esittää tälläisiä väitteitä kaikissa maissa, kyse on vain siitä miten nämä väitteet esitetään. Kyse on poliittisesta kulttuurista.

Ai ihan jokaisessa maassa oppositio väittää vaaleja vilpillisiksi? Siis ihan oikeasti? Tiedän, että Suomessa "Köyhien asialla"-puolue on myöskin tälläisiä väitteitä esittänyt, mutta ovatko nämä nyt keskenään verrattavissa olevia asioita?


Juontaja: "Tässä on vielä kysymys vaaleista nettisivuiltamme: Mielenosoituspäivänä Moskovassa ihmiset pitivät vaatteissaan valkoisia nauhoja, joiden on sanottu symboloivan jopa seuraavaa "värillistä" vallankumousta. Mitä mieltä olette tästä näkemyksestä."

Putin: "Kuten jo sanoin, en juurikaan ajattele mainittuja tapahtumia. Minusta tuntuu, että olisi syytä jatkaa poispäin tästä aihealueesta. On varmasti paljon mielenkiintoisempia kysymyksiä."

Juontaja kuitenkin sanoo, että aiheseen joudutaan palamaan jossei sitä käsitellään loppuun, niinpä Putin suostuu vastaamaan ja kertoo, ettei aluksi tajunnut tv-lähetystä katsoessaan mistä valkoisissa nauhoissa on kyse. Hän näki väärin ja kuvitteli valkoisten nauhojen olevan aukirullattuja kortsuja ja päätteli kyseessä olevan mielenosoituksen AIDS:ia vastaan. Myöhemmin hän ilmeisesti sai tietää mistä oli kyse. Putinin mielestä on tärkeää, että ihmiset saavat osoittaa mieltään, mutta hänen mielestään oli selvää, etteivät nämä protestit syntyneet itsestään [kansalaisyhteiskunnasta] ja että kyseessä oli yritys horjuttaa yhteiskuntaa. Hän myös totesi tietävänsä osan osallistuneista saaneen rahaa läsnäolosta.


Kansanedustaja Makarov: "Presidentin tehtävä oli vuonna 2000 selvä, maa oli sisällisodan partaalla ja tämä ongelma piti ratkaista. Tänä päivänä se on ratkaistu... Nyt olette jälleen presidenttiehdokas. Ketä edustatte? Mikä on syy ehdokkuudellenne?"

Putin: "Mitä tulee valtion yhtenäisyyden säilyttämisen ongelmaan, en voi olla samaa mieltä siitä että se olisi ratkaistu. Tärkein on kyllä tehty: separatismi ja terrorismi ovat tukahdettu. Mutta katsokaa mitä tapahtuu vieläkin Kaukasuksella... Riittää kun helittää otetta vähän, niin monet tulevat ymmärtämään mitä "päivänpolitiikan haasteet" merkitsevät käytännössä. Silloin ei mennä aukiolle osoittamaan mieltä, vaan luotisateeseen taistelemaan terrorismia vastaan. Silloin kysymys ei ole siitä, kuinka paljon eläkkeitä tai palkkoja on korotettava, vaan siitä, nostetaanko eläkeikää ja miten taistellaan korkeaa työttömyyttä vastaan, niinkuin on tapahtunut Yhdysvalloissa ja Euroopassa."

 Tässä tuli täyslaidallinen teemoja mitä venäläiset saavat kuulla kyllästymisen saakka ensi kuukausina. Ensinnäkin Putin uhkailee suoraan, että hän on turvallisuuden viimeinen tae. Ilman häntä Kaukasus syttyy tuleen ja terrorismi peittää maan. Tämä tietenkin kuulostaa hyvältä kun ei ole vapaata lehdistöä muistuttamassa, ettei terrorismi ole hävinnyt Venäjältä minnekkään, kahden viime vuoden aikana terroristit ovat iskeneet onnistuneesti Moskovan metroon ja Domodedovin lentokentälle. Ja Kaukasus on muutenkin tulessa. Myöhemmin haastattelussa Putin syytti Yhdysvaltoja Gaddafin murhaamisesta. Ottaen huomioon, että venäläisten historitsijoiden mielestä Gaddafi tuki Tshetshenian kapinallisia sanallisesti, rahallisesti ja lähettämällä kouluttajia. Oli kai kohteliasta kiittää?

 Toiseksi Putin pelaa talous-korttia. Kaksitoista vuotta korkeita öljynhintoja ovat näkyneet tavallisen ihmisen kukkarossa, mutta ei Putinin ansiosta vaan hänestä huolimatta. Todennäköisesti kuka tahansa USA:n tai Euroopan asukas valitsee mielummin marginaalisesti korkeamman työttömyyden kuin kolmen euron keskituntipalkan tai Afrikkalaisen elinaikaodotteen.


Putin vastaa kysymykseen korruptiosta: "Tämä on todellinen, erityisesti siirtymätalouksia koskeva ongelma... Se on olemassa ja siitä on päästävä eroon."

Jännittävää, että Venäjän korruptio-ongelma on pahentunut vuosi vuodelta Putinin kaudella, poikkeuksena viime vuonna kun se parani Transparency Internationalin mukaan marginaalisesti. Luulisi, että sille olisi voitu jotain tehdä tässä ajassa.

Venäjän poliittista tekniikkaa

  Edellinen kirjoitukseni mielenosoitusten uutisoinnista oli jälkikäteen ajateltuna yltiöoptimistinen. Venäjän politiikan kommentaattorit tarttuivat samaan aiheseen. Konsessus oli, että mielenosoituksen uutisointi ykkösuutisaiheena oli hyvin poikkeuksellista, mutta ohjatun median oireet näkyivät siinäkin. Kuvamateriaalissa olivat yliedustettuina monarkian kannattajat, anti-kapitalistit ja kommunistit. Kaksi ensimmäistä ryhmää ovat hörhöjä, joilla ei ole kannatusta. Kommunistit ovat kyllä suurin "oppositio"puolue, mutta määrällisesti heitä oli mielenosoituksessa hyvin vähän.

 Kommunistit, kuten muukin pseudo-oppositio olivat ilmeisesti alussa vähän hämillään siitä, että Yhtenäinen Venäjä menetti kahden kolmasosan enemmistön parlamentissa, minkä seurauksena kommunistit saavat puheenjohtajuuden tietyissä valiokunnissa ja joutuvat tekemään oikeita lakialoitteita. Hämmennys loppui lyhyeen kun kommunistit ja sarkastisesti nimetetty äärinationalistinen populistipuolue "liberaalidemokraatit" saivat ohjeet Kremlistä: heidän mielestä viime lauantain mielenosoitus oli suoraan CIA:n tekosia. Mahtavat olla kateellisia jenkkien tiedustelupalveluille, kun nämä saavat 60 000 ihmistä liikkeelle Moskovan keskustassa samaan aikaan kun Venäjän omat vakoojat ovat niittäneet mainetta lähinnä ulkonäöllään, eivät niinkään saavutuksillaan.

 Mielenosoituksen tv-uutisoinnissa puuttui oli editoitu myös siellä useinmiten toistettu iskulause: "Venäjä ilman Putinia." Putinin kritisoiminen on valtamediassa edelleen tabu. Kommersant-lehden viikkoliitteen toimittaja sai potkut, kirjoitettuaan jutun, joka kävi läpi vaalivilppitodisteista. Pahin rikkomus oli ilmeisesti jutun kuva hylätystä äänestyslipusta jossa luki vapaasti suomenettuna: "Putin painukoot vittuun.". Samana päivänä mielipidetutkimuslaitos, jonka pääasiallinen asiakas on presidentin kanslia, ilmoitti etteivät he enää julkaise viikkottaisia tiedotteita poliitikoiden suosiosta. Samaan aikaan Venäjän federaation turvallisuusneuvosto pohtii ääneen pitäisikö sosiaaliseen median vapauteen puuttua.

 Tätä Putinin koneisto on tehnyt viimeiset 11 vuotta, venäjänkielessä sille on jo oma sana: "polit-teknologia". Vapaasti suomenettuna se tarkoittaa poliittisen järjestelmän teknistä suunnittelua. Ensin johtava vaalivirkamies Tšurov toteaa meille, että lukuisat vaalivilppiä todistavat videot ovat kuvattu studioissa. Herää kysymys että kuka on kaiken tämän takana. Esiin vedetään nationalistinen uhkakuva, Venäjä vihollisten ympäröimänä. Tähän temppuun Venäjän despotit ovat turvautuneet aina, Neuvostoliitonkin propaganda alkoi puhua "äiti venäjästä" ja "suuresta isänmaallisesta sodasta" kansainvälisen työläisliikkeen sijasta kun häviö Natsisaksalle alkoi olla yhä todennäköisempi. Niinpä Putin ja pseudo-oppositio kertovat, että mielenosoitukset ovat lännen järjestämiä. Valtakoneisto tietää, ettei tämä ole totta, muuten he esittäisivät todisteita tai aloittaisivat oikeudenkäyntejä maanpetoksesta. Heille riittää pelottelu, joka tuo heille ääniä ja legitimaation kansankunnan suojelijoina. Samanaikaiseisesti on olemassa kaupunkilaisväestö, joka on matkustellut ulkomailla ja jolla on pääsy internettiin. He eivät enää usko eivätkä jaksa tarinoita kaikenvoipaisesta ja kaiken takana olevasta Suuresta Saatanasta. Tälle yleisölle yritetään syöttää heidän omien medioiden kautta sanomaa: Venäläiset massat ovat kansallismielisiä idiootteja. Olemassaolevan systeemin kaatuminen johtaa siihen, että menetätte ne oikeudet joiden laajentamista vaaditte. Putin on länsimaalaisen oikeusvaltion viimeinen linnake Venäjällä.

 Edellämainittu sanoma on toiminut aikaisemmin. Nyt Putinin hallintoa on kuitenkin observoitu 12 vuotta, eivätkä puoluetonta tietoa saavat kaupunkilaiset enää usko satuja. Ei ole sattumaa, että Moskovassa on tällä hetkellä enemmän mellakkapoliiseja kuin Afganistanissa oli neuvostosotilaita. Propagandalle ja polit-teknologialle annetaan mahdollisuus, mutta voimankäytön mahdollisuus säilyy. Medvedev on jo kertonut, että länsimaiden mielenpide on Venäjälle yhdentekevä. Seuraavan neljän kuukauden tapahtumat ovat ratkaisevia Suomen naapurimaan kannalta.

Mielenosoitukset on pidetty - mitä nyt?

   Lauantaina käväisin päivällisellä vanhempieni luona. Vanhempani muuttivat Suomeen päälle kolmekymppisinä, joten he eivät voisi kuvitella luopuvansa venäläisen television katselusta vaikka heidät paistettaisiin voissa. Näiden visiittien yhteydessä meillä on tapana katsoa Venäjän valtakunnallisten kanavien uutislähetyksiä. Nämä kanavat eivät kertoneet lainkaan mielenosoituksista ja pidätyksistä Moskovassa kolmeen päivään niiden alettua. Tärkeimmät uutisjutut olivat menneiden vaalien tulokset, levottomuudet Ateenassa ja NASA:n löytämä maantapainen planeetta. Torstaina televesio viimeinen mainitsi mielenosoitukset lähetyksen loppupuolella. Näkökulmana oli mielenosoituksesta aiheutuneet liikenneruuhkat ja tyytymättömät autoilijat. Ymmärrettävästi odotukset sen suhteen, että näkisimme miten lauantaiksi suunnitellut mieleenosoitukset sujuvat, olivat hyvin alhaalla. NTV-kanavan pääuutislähetyksen ainoa aihe oli kuitenkin mielenosoitus Moskovassa. He kertoivat siitä hyvin puolueettomasti, näyttivät ihmisten haastatteluja ja banderolleja, jotka kaikki olivat hyvin epämairittelevia valtaapitäviä kohtaan. Vanhempani katsoivat lähetyksen ensimmäiset kymmenen minuuttia täysin hiljaa, ikäänkuin pienessä shokissa. Se oli ymmärrettävää, kuukauden verran ennen vaaleja kaikki lähetykset olivat käytännössä tositv:tä Medvedevin ja Putinin päivän sankariteoista, tässä lähetyksessä heitä ei mainittu sanallakaan. Isäni liikuttui, ehkä hänelle tuli mieleen vuoden 1991 tapahtumat kun hän itse oli osana kymmenien tuhansien ihmisten joukkoa Pietarin Talvipalatsin edessä vaatimassa demokratiaa.


   Tähän tapaukseen tiivistyy moni Venäjän poliittisen järjestelmän erikoisuus. Väittelyn aiheena on usein se, onko Venäjällä sananvapaus ja vapaa lehdistö. Jos minun pitäisi vastata lyhyesti, sanoisin että sananvapaus on, lehdistönvapautta ei ole. On selvää että Kreml valvoo hyvin tiukasti mitä suuren yleisön saatavilla oleva media raportoi, mutta paikalliset radioasemat ja nettijulkaisut saavat kirjoittaa mitä haluavat. Myös eräs moskovalainen TV-kanava raportoi jatkuvasti mieleenosoituksista ja kutsui tunnettuja aktivisteja ja virkamiehiä kommentoimaan tapahtumia suorassa lähetyksessä. Heidän katsojalukunsa viisinkertaistuivat viikon aikana, mutta he menettivät yhden katsojan - presidentti Medvedevin twitter-tili lakkasi seuraamasta tv-kanavaa.


   Herää kysymys, mikseivät vanhempani tai venäläisten enemmistö ylipäätänsä hae uutisiansa sieltä, missä ne ovat riippumattomia? Suomalaisessa mediassa kiinnitetään huomiota usein sosiaalisen median tapahtumiin ja trendeihin tapahtumien osalta, mutta se ei edusta koko kuvaa. Venäjällä voidaan katsoa olevan kaksi puoluetta: internet-puolue ja tv-puolue. Kaupunkilaiset, joilla on pääsy internettiin ja kaapelikanaviin, eivät kannata Yhtenäistä Venäjää, jonka kannatus suurissa kaupungeissa on alle 30%. Mutta vain reilulla kolmasosalla venäläisistä on pääsy internettiin ja suurella osalla heistä tämä mahdollisuus ei edes ole päivittäinen. Heidän ainoa tietolähteensä on TV- he ovat hyvin perillä valtatandemin sankarillisesta elämästä ja he äänestävät Yhtenäistä Venäjää.


   Nyt telkkarissa on kuitenkin näytetty suuri tyytymätön väkijoukko. Se näytti puoluelippuineen ja banderolleineen feodaalisen keskiajan armeijalta, jossa jokaisella sotilaalla oli oman aatelisherran symbolit. Oli monarkisteja, kommunisteja, nationalisteja, anti-kapitalisteja ja länsimielisiä demokraatteja, mutta suurin osa oli ihan tavallisia ihmisiä. Näky oli selvässä ristiriidassa Putinin sanojen kanssa, joiden mukaan kaikki mielenosoitukset ovat Yhdysvaltojen käsialaa. Putinin uskottavuus on muutenkin kärsinyt viime aikoina. Jo vuosi sitten häneltä kysyttiin usein kumpi tandemin osapuoli asettuu ehdolle presidenntivaaleissa ja hän vastasi aina, että hän ja Medvedev keskustelevat asiasta kun se on ajankohtaista ja päättävät asian silloin. Syksyllä saimme kuulla että päätös oli tehty jo neljä vuotta sitten. Jomman kumman lausunnon oli siis oltava valetta.

   Kansalaisliike lauantain mielenosoituksen takana on asettanut valtaapitäville kahden viikon aikarajan toteuttaa vaatimuksensa uusista vaaleista. Tätä ei tule tapahtumaan. Muistatte varmasti Ukrainan oranssin vallankumouksen vuonna 2004. Vilpillisillä vaaleilla valittu presidentti pakotettiin uusimaan vaalit ja hän kärsii uusinnassa rökäletappion. Tämä ei ole hyväksyttävä vaihtoehto valtapuolueelle. Uudet vaalit ilman vilppiä merkitsevät tappion lisäksi todistetta edellisien vaalien vilpistä, kun taas uudet vaalit samoilla menetelmillä vain lisäävät kansan raivoa. Näen ainoaksi vaihtoehdoksi sen, että vaatimukset yritetään hiljentää kuoliaiksi. Näön vuoksi erotetaan muutama epäsuosittu kuvernööri ja virkamies alueilta, joissa Yhtenäinen Venäjä sai vain vähän ääniä. Tämä tapahtumaketju on jo alkanut kun Vologdan alueen kuvernööri on ilmoittanut erostaan.Kaupunkilaisten annetaan marssia vielä 24. päivä joulukuuta, sen jälkeen alkavat juhlapyhät kun venäläisillä on 10 vapaapäivää putkeen ja poliittiset huolet jäävät taka-alalle. Juhlien jälkeen kaikki mielenosoitukset kielletään ja hajotetaan kuten aina aikaisemminkin. Siirrytään presidenttivaalien odotukseen, joissa Putinin on päätettävä turvautuuko hän jälleen vilppiin välttyäkseen toiselta kierrokselta.

   Vaalien uusimisessa olisi vähän järkeä paitsi Yhtenäisen Venäjän, myös demokratian kannalta. Jos koko poliittista systeemiä jossa pienpuolueita ei päästetä vaaleihin ei muuteta, vaihtoehdot pysyvät samoina. Viime sunnuntain äänestyksessä moni äänesti oppositiopuolueita vastalauseena Yhtenäiselle Venäjälle, mutta moni äänestää myös Yhtenäistä Venäjää ja erityisesti sen valtatandemia vastalauseena olemassaolevalle oppositiolle. En ole tästä ylpeä, mutta en itsekkään ole vakuuttunut että kommunistit tai "liberaalidemokraatit" Venäjän johdossa olisivat parempia. Venäjällä sanotaan olevan kahdenlaista oppositiota: systeemin sisäistä ja ulkopuolista. Systeeminsisäinen oppositio, eli käytännössä ne puolueet, jotka nyt pääsivät parlamenttiin ovat helposti Kremlin käskyteltävissä. Tälläkin hetkellä nämä opportunistit yrittävät istua kahdella pallilla vaatimalla uusia vaaleja vilpin takia, mutta yhtäaikaisesti legitimoivat nämä samat vaalit ottamalla vastaan kansanedustajamandaatit ja pohtimalla ääneen yhteistyötä valtapuolueen kanssa. Ihmisten rauhallinen käytös ja yritys purkaa turhautumistaan valtapitäviin ensisijaisesti vaalien kautta kertoo asenteesta tilanteeseen. Venäläiset eivät halua vallankumousta ja tätä sanaa pyrittiin välttämään lauantain mielenosoituksessa. Mutta niin kauan kuin Putinille ei ole löytynyt vaihtoehtoa, mieltä voi osoittaa kuolleen matemaatikon ja hänen keksinnönsä puolesta:

 "Normaalijakauman puolesta."

 "Emme usko Churovia, uskomme Gaussia!"

"Gaussia et voi huijata!"

Russian legislative elections 2011 - statistical evidence of vote fraud.

You probably have heard about alleged vote fraud in the Russian legislative election 2011. You might even have seen videos about cases of vote rigging. The ruling party dismisses allegations, because even if some of the cases may have been proven, there are too few of these cases to jeopardize the legitimacy of the whole election. Some of the opposition disagrees with this and is taking it to the streets. There were over 95000 polling stations in the election and of course election observers were not present in all of them. So few Russian citizens wondered if there would be some statistical support to the claims of systematic vote rigging. I have gathered information from three different Russian blog-posts that present such statistics. There are thousands of different reasons that can slightly alter the vote turnout at any given polling station. Some of these reasons affect the turnout positively, some of them negatively, but since the reasons are mainly random it is extremely unlikely that the turnout of a certain polling station differs a great deal from the average turnout of the elections. Usually when you plot the polling station by their turnout percentage you get a Normal distribution . Here's a picture:

 In the above picture the X-axis shows vote turnout and the Y-axis shows amount of polling stations. From left to right the four curves represent Mexican legislative election 2009, second round of Polish presidential election in 2010, Bulgarian legislative election in 2009 and Swedish legislative election in 2010. Tendency towards a normal distribution is obvious. Now let's take a look if Russian elections in 2011 follow the same logic:

 You can see the normal distribution all the way to the 55% turnout. Then something strange happens. For some reason turnout significantly larger than the mean is far more likely than turnout significantly lower than the mean. This cannot be explained by existence of very small polling stations since the results are weighted. So maybe it's just one of those Russian things like excessive alcohol consumption. Let's take a look at the previous four election in Russia:

 The pale brown curve is for the 2003 legislative election, the dark brown curve is for the 2007 legislative election, the light blue curve is for the 2004 presidential election and the dark blue curve is for the 2008 presidential election. Once again we observe normal distribution until the 55% turnout mark. But take a look at those spikes at 70%, 75%, 80%, 85%, 90% and 98%! There are two ways to explain this. First explanation is that for some unknown reason voters of large amount of polling stations coordinate their actions by setting a target turnout. The second explanation is that there is systematic vote fraud at some of the polling station with specific target amount of votes. Take for example the 98% spikes in the curves. Imagine that you are committing a vote fraud. You don't want to get caught and 100% turnout is easily proven false as soon as one of the citizens of the area tells that he didn't vote since he was out of town. So, since you live in Russia and not North Korea, you make the turnout 98%. Take for example the 2011 legislative election in Chechnya: the turnout is 93.31% and 99.48% of votes go to United Russia party. One could use the argument that the even percentage spikes are there because of very small polling stations. In a polling station with 20 voters all of the possible turnout outcomes end with 5 or 0. But there are not that many small polling stations, and even if there were, you would expect the similar spikes at polling stations with low turnout.

Venäjän vaalit 2011: Miksi valtapuolueen kannatus laski?

 Lainataakseni vapaasti Forbes-lehden venäläisen version päätoimittajaa: "Voit uskotella ihmisille, että Yhdysvallat ja Eurooppalaiset ovat vihollisia, mutta et valhdella että rakennamme teitä, kouluja ja sairaaloita. Ihmiset näkevät todellisuuden" Käytän edellisen postauksen saamaa suosiota häpeilemättä hyväkseni ja julkaisen tässä vuoden 2010 lopulla kapitaali-lehdessä ilmestyneen tekstini, joka esittää muutamia tilastoja Venäjän tilasta ja sitä kautta selittää vuoden 2011 vaalitulosta.:

 Jyrki Katainen aiheutti 2010 elokuussa pienen kohun toteamalla ettei Venäjä ole suurvalta. Provokaattorikin oli kovin pahoillaan Jyrkin lausunnoista - sanoja "Venäjä" ja "suurvalta" ei pitäisi käyttää samassa lauseessa edes negaation kautta. Venäjä on kehitysmaa ja sitä on arvioitava kehitysmaiden kriteereiden mukaan. Kaikki tekstissä esitetyt tilastot ovat oikeita ja ajankohtaisia. Jyrki, saat luvan käyttää niitä mieleesi mukaan. Ensimmäinen asia joka tulee mieleen sekä kehitysmaiden ongelmista, että Venäjästä, on korruptio. Transparency Internationalin vuoden 2010 maalistauksen mukaan Venäjä on jaetulla sijalla 154 174:stä maasta. Listauksen mukaan Venäjä on korruptoituneempi kuin Pakistan ja Zimbabwe, yhtä korruptoitunut kuin Kongo ja Laos, mutta sentään vähän parempi kuin Tshad tai Angola. Eikä kehitys näytä hyvältä. Venäjän sijoitus on liukunut hitaasti alaspäin sitten vuoden 1998 kun listauksia alettiin julkaista. Venäjän Federaation julkisen talouden valvontaviraston johtajan mukaan varovaisin arvio korruptioon menevästä valtion budjetista on kaksikymmentä prosenttia. Vuonna 2009 tämä tarkoittaa 32 miljardia dollaria. Tästä saadankin mukava aasinsilta toiseen kehitysmaita ongelmaan: infrastruktuuriin. Moskovan ympärille rakennettavan kehätien hinta per kilometri on suunnilleen sama kuin Le Mans-kanaalin alle rakennetun rautatietunnelin. Vuonna 1999 yksi kilometri valtion rakennuttamaa moottoritietä maksoi noin miljoona dollaria. Vuonna 2009 kilometri kustansi jo 6,3 miljoona dollaria (molemmat luvut 2008 dollareissa). Vastaavat luvut Kiinassa ja Brasiliassa ovat 3 ja 3,6. Maailmanlaajuisen laman vuoksi tierakennusbudjetti on leikattu käytännössä nollaan. Tämä ei lupaa kauhean hyvää tulevaisuutta maalle, jolla on kilometreissä mittattuna vähemmän päällystettyä kahden kaistan autotietä kuin Suomella ja jolle huono infrastuktuuri aiheuttaa liikkenneministeriön mukaan 1,5% BKT:n kokoiset tappiot vuosittain. Mutta ehkä Venäjällä tienrakennus maksaa, koska valtio välittää kansalaisistaan ja haluaa taata näiden turvallisuuden (kts. Georgian sota)? Venäjällä tapahtuu vuosittain 25,2 liikennekuolemaa sataa tuhatta asukasta kohden. Suomessa vastaava luku on 6,5, mutta ei ole reilua verrata kehitysmaata ja maailman parasta paikkaa elää keskenään. Otetaan vertailukohdaksi ns. BRIC-maat, joihin Venäjä katsoo oikeutetusti kuuluvansa. Brasilian, Kiinan ja Indonesian tiekuolemaluvut ovat vastaavasti 18,3; 16,5 ja 16,2. Melko masentavia tilastoja. Ehkä tämän takia 41000 ihmistä tekee vuosittain itsemurhan Venäjällä, tuplasti enemmän kuin Euroopassa ja 3-4 kertaa enemmän kuin muissa BRIC-maissa väkilukuun suhteutettuna.

Venäjän vaalit - kusetuksen tilastollinen todentaminen

Laajenmpi englanninkielinen versio täältä: http://antonnikolenko.blogspot.com/2011/12/russian-legislative-elections-2011.html


Suomalainen media raportoi Venäjän parlamenttivaaleista tähän tapaan: Vaalit pidettiin, valtapuolue sai noin puolet äänistä, oppositio syytti vaaleja vilpillisiksi. Katsojalle jää epäselväksi kuinka vakavaa vaalivilppi on ja vaikuttiko se tulokseen. Venäjän tapauksessa konkreettisin ja raskain syytös vilpistä on se, että äänestysuurniin syötetään systemaattisesti tekaistuja äänestyslippuja. Tälläisestä käytännöstä on useita videoita youtubessa, mutta niidem voi aina väittää esittävän yksittäistapauksia. Jää epäselväksi ovatko nämä rikkomukset äänestystulokseen merkitsevästi vaikuttavia ja ovatko ne osa systemaattista vaalivilppiä. Olen tutustunut muutamaan venäjänkieliseen blogiin ja referoin nyt teille tärkeimmät kohdat, jotka tilastotieteen avulla osoittavat että Venäjän vaalit ovat hyvin kaukana reiluista. Ensinnäkin pohtikaamme äänestysvilkautta. Tietyn äänestyspaikan äänestysprosenttiin vaikuttavat monet tekijät, mutta kun kaikkien äänestyspaikkojen äänestysosuudesta tehdään kuvaaja, huomataan vanha tuttu normaalijakauma.

Kuvaajassa x-akselilla on äänestäneiden osuus ja y-akselilla äänestyspaikkojen määrä. Näkyvät kuvaajat ovat vasemmalta oikealle Meksikon parlamenttivaalit 2009, Puolan presidenttivaalien toinen kierros 2010, Bulgarian parlamenttivaalit 2009 ja Ruotsin parlamenttivaalit 2010. Normaalijakaumat eivät ole täydellisiä, mutta "pyrkimys" sitä kohtaan on selvä. Seuraavaksi vilkaisemme Venäjän vastaavaa kuvajaa vuodelta 2011:

Punainen viiva kuvaa normaalijakaumaa, joka muodostuu kauniisti aina 55% äänestysosuuden merkkiin asti. Tämän jälkeen paljastuu jännittävä ilmiö: äänestyspaikkoja joissa äänestäneiden osuus on 80-100% on huomattavan korkea, jopa korkeampi kuin äsken esitetyillä Ruotsin valtiopäivävaaleilla, joissa äänestysaktivisuus nousi 85%iin. Vilkaisemme vastaavia kuvaajia Venäjän 2000-luvun vaaleista:

Vaaleanruskea viiva: 2003 parlamenttivaalit, tummanruskea viiva: 2007 parlamenttivaalit, vaaleansininen viiva: presidenttivaalit 2004, tummansininen viiva: presidenttivaalit 2008. Huomaamme että ilmiö, jossa äänestysaktivisuus käyttäytyy oudosti, on ollut selvä jo aikaisemmin ja vahvistunut joka vaaleissa. Huomatkaa myös pienet piikit kohdissa 70%, 75%, 80% jne. Tämä voidaan selittää kahdella tavalla: Joko äänestäjät usealla äänestyspaikalla järjestäytyvät pyrkiäkseen tiettyyn tasaluku-äänestysprosenttiin tai sitten viranomaiset manipuloivat äänestystuloksia päästäkseen tiettyyn tavoitteeseen. On kuitenkin selvä, ettei vapaaissa vaaleissa kuvaaja käyttäytyisi tuolla tavalla. Se ei kuitenkaan vielä todista kuka on vilpin takana tai että siitä on hyötyä. Pohditaan seuraavaksi äänestysaktivisuutta ja tietyn puolueen kannatusta. Kuvittele meneväsi äänestyspaikalle äänestämään tiettyä puoluetta. Ovella sinulle kerrotaan että kyseisellä paikalla on käynyt äänestämässä jo 90% äänioikeutetuista. Tämä ei todennäköisesti saa sinua muuttamaan puoluevalintaasi. Intuitiivisesti ajatellen äänestysaktiivisuuden ei pitäisi korreloida sen kanssa mitä puolueita äänestetään (tulee kyllä mieleen pari kaukaa haettua poikkeusta, mutta yleisesti puhuen). Katsotaan taas kuvaajia:

Vasen kuva on Venäjän parlamenttivaaleista 2007 ja oikealla oleva Moskovan kuntavaltuuston vaaleista 2009. x-akselilla on äänestyspaikan äänestysaktivisuus ja y-akselilla on tietyn puolueen osuus äänestyspaikan äänistä. Jokainen piste siis kuvaa tietyn puolueen ääniosuutta jollakin äänestyspaikalla. Tummansiniset pisteet edustavat valtapuoluetta, Yhtenäistä Venäjää ja muut värit edustavat muita puolueita. Regressioviivoja ei ole piiretty, mutta näkee sen paljalla silmälläkin: Äänestysaktivisuus ei selitä muiden puolueiden kannatusta, mutta selittää suoraan Yhtenäisen Venäjän kannatuksen. Suomessakin toki usein puhutaan saako joku puolue kannattajansa liikkeelle. Toki esimerkiksi Vasemmistoliitolle on tärkeää että Kontulassa äänestää mahdollisimman moni. Mutta Yhtenäisen Venäjän kannatus on galluppien mukaan n. 40%, eli lähet puolet ihmisistä. Tuntuuko järkeenkäyvältä selitykseltä, että valtapuolue on palvelut heitä niin hyvin, että he eivät vaivaudu helposti uurnille äänestämään, vaikka puoluetta kannattavatkin. Ja sitten puoluepamput yrittävät eri alueilla aktivoida ihmisiä ja saavat hyvin erillaisia tuloksia aikaan väliltä 20%-100%, samaan aikaan kun opposition kannattajat ovat yhtä aktiivisia kaikkialla? Onko Venäjä niin "suvereeni demokratia" etteivät tavalliset tilastolliset lainalaisuudet siellä päde? Minun näkeemys on seuraava: Venäjällä on viimeiset kymmenen vuotta systemaattisesti väärenetty vaalitulos laittamalla satoja väärenettyjä äänestyslipukkeita vaaliuurnaan. Venäjältä puuttuu vapaa tiedonvälitys, oppositiopuolueita ei päästetä osallistumaan vaaleihin ja valtapuolueen kannatuksesta 5-15 prosenttiyksikköä on saatu vaaliväärennöksillä. Viimeinen kuvaaja näyttää Yhtenäisen Venäjän ääniosuuden äänestyspaikan annetuista äänistä tämän vuoden vaaleissa. Kuvassa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä äsken kerrottuun nähden. Se on enemmänkin Rorschachin musteläiskätesti sinulle: näkyykö kuvassa "äänestäjien näpäytys valtapuolueelle" kuten Suomen pääministeri vaaleja kommentoi vai näkyykö kuvassa Putin joka kusee äänestäjiä silmään?

Lähdeluettelo: http://lenta.ru/articles/2011/12/06/elections/ http://esquire.ru/elections http://eugenyboger.livejournal.com/4514.html